Uudessa historiallisessa lähtöpisteessä ja maailmassa meneillään olevien muutosten edessä Kiinan ja Venäjän suhteet kuulostavat The Timesin uudelta vahvalta nuotilta uudella asenteella.Vuonna 2019 Kiina ja Venäjä jatkoivat tiivistä yhteistyötä tärkeissä kansainvälisissä kysymyksissä, kuten Korean ydinkysymyksessä, Iranin ydinkysymyksessä ja Syyrian kysymyksessä.Oikeudenmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta puolustaen Kiina ja Venäjä tukivat lujasti kansainvälistä järjestelmää YK:n ytimessä ja kansainvälisen oikeuden perustana ja edistivät maailman moninapaisuuden ja demokratian prosessia kansainvälisissä suhteissa.
Se osoittaa kahdenvälisten suhteiden korkean tason ja kahdenvälisen yhteistyön erityisen, strategisen ja globaalin luonteen.Solidaarisuuden ja koordinaation vahvistaminen Kiinan ja Venäjän välillä on strateginen valinta, joka on tehty molempien osapuolten pitkän aikavälin rauhan, kehityksen ja nuorentamisen kannalta.Se on välttämätöntä maailmanlaajuisen strategisen vakauden ja kansainvälisen vallan tasapainon ylläpitämiseksi ja palvelee molempien maiden ja kansainvälisen yhteisön perusetuja.
Kuten Kiinan valtioneuvoston jäsen ja ulkoministeri Wang Yi ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ovat sanoneet, Kiinan ja Venäjän yhteistyö ei ole suunnattu millekään kolmannelle osapuolelle, eikä mikään kolmas osapuoli provosoi tai puutu siihen.Sen vauhti on pysäyttämätön, sen rooli on korvaamaton ja sen näkymät ovat rajattomat.Tulevaisuudessa presidentit sopivat Kiinan ja Venäjän tiede- ja teknologiainnovaatiovuoden 2020–2021 järjestämisestä vahvistaakseen yhdessä riippumatonta tutkimus- ja kehityskapasiteettia.
Uraauurtavan innovaation, molemminpuolisen hyödyn ja kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön hengessä maat synergiaavat edelleen kehitysstrategioitaan, integroivat syvällisesti kehitysintressiään ja tuovat kansansa yhteen.
Neljänneksi globalisaation vastustaminen ja eristäytyminen ovat nousussa
2000-luvulla, Kiinan ja muiden kehitysmaiden nousun myötä, länsimaiden valta-asema alkoi horjua.YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) mukaan kehittyneiden maiden osuus maailman BKT:sta laski vuosina 1990–2015 78,7 prosentista 56,8 prosenttiin, kun taas kehittyvien markkinoiden osuus nousi 19,0 prosentista 39,2 prosenttiin.
Samaan aikaan pienhallintoa, kansalaisyhteiskuntaa ja vapaata kilpailua painottava uusliberaali ideologia alkoi hiipua 1990-luvun lopulta lähtien ja siihen pohjautunut Washington Consensus meni konkurssiin globaalin finanssikriisin vaikutuksesta.Tämä valtava muutos on saanut Yhdysvallat ja jotkin muut länsimaat jopa kääntämään historian pyörän taaksepäin ja omaksumaan globalisaation vastaisia politiikkoja suojellakseen omia etujaan.
Postitusaika: 28.11.2022