Nykymaailma on vielä kaukana rauhallisesta ja kansainvälisen finanssikriisin syvät vaikutukset näkyvät edelleen, kaikenlainen protektionismin kuumeneminen, alueelliset hot spotit, hegemonismi ja valtapolitiikka ja uusi interventio ovat lisääntyneet, perinteiset ja epäperinteiset turvallisuusuhat ovat lisääntyneet. turvallisuus ovat kietoutuneet toisiinsa, ja maailmanrauhan ylläpitämiseen ja yhteisen kehityksen edistämiseen on vielä pitkä matka kuljettavana.
Erityisesti uuden vuosisadan alusta lähtien epäperinteisiä turvallisuusuhkia, kuten terrorismia, kyberturvallisuutta, ilmastonmuutosta, ympäristön pilaantumista, energiapulaa, tautien leviämistä ja ydinaseiden leviämistä, on esiintynyt usein. Nämä uhat eivät ainoastaan uhkaa vakavasti ihmiskunnan selviytymistä ja kehitystä, vaan niillä on myös syvällinen vaikutus maailmanmaisemaan.
Perinteinen ero vihollisen ja itsensä välillä hämärtyy, voiman legitiimiys etujen toteuttamiskeinona heikkenee entisestään, maiden keskinäinen riippuvuus tiivistyy, suurvallasta tulee sidosryhmiä ja nollasummapelityyppinen vastakkainasetteleminen on siirtymässä osuustoiminnallinen rinnakkaiselo. Globaali hallinto osoittaa arvojen lähentymistä, ja oikeudenmukaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja ympäristönsuojelun käsitteet ovat yhteisiä kaikissa maailman maissa.
Mikään maa ei voi ratkaista näitä ongelmia yksin. Kansainvälisen yhteisön on tehtävä yhteistyötä. Uusi suuntaus, että suuret maat lainaavat toisiltaan, kehittyvät ja kehitysmaat käyvät vuoropuhelua ja maat vahvistavat yhteistyötä, on yhä selvemmin havaittavissa. Maailman tulva on mahtava. Jos se jatkuu, se menestyy; jos se menee vastaan, se tuhoutuu.
Kansainvälisen yhteisön tulisi siirtyä kansainvälisten suhteiden vanhentuneen nollasummapelin, vaarallisen kylmän ja kuuman sodan mentaliteetin ja vanhan polun ohi, joka on kerta toisensa jälkeen johtanut ihmiskunnan yhteenottoon ja sotaan. Uusi visio yhteisöstä, jolla on yhteinen tulevaisuus ja uusi näkemys win-win-yhteistyöstä, meidän pitäisi etsiä uutta vaihdon ja keskinäisen oppimisen aikakautta erilaisten sivilisaatioiden välillä, uutta konnotaatiota ihmiskunnan yhteisistä eduista ja arvoista sekä uutta maiden polku työskennellä yhdessä vastatakseen erilaisiin haasteisiin ja saavuttaakseen osallistavan kehityksen.
Mikään maa, edes tehokkain, ei voi olla yksin. Minkä tahansa maan toimet eivät koske vain itseään, vaan niillä on myös suuri vaikutus muihin maihin. Käytäntö alistaa tai uhkailla toisia väkivalloin tai etsiä tilaa ja resursseja kehitykselle ei-rauhanomaisin keinoin samalla kun toiset laiminlyödään, on käymässä yhä mahdottomaksi.
Postitusaika: 31.10.2022